Kahden koiran ihanuus

On se ihanaa omistaa kaksi upeaa, komeaa, hienoa koiraa. Pojat tulevat aina viereeni nukkumaan, toinen jalkopäähän, toinen kainalooni. Aina ennen sitä saan tietysti iltapusut molemmilta. Arki kotona sujuu kuin tanssi. Ulkoilu kahden koiran kanssa on hieman toinen juttu. Koirien kanssa puuhailu on yksi parhaista tavoista käyttää vapaa-aikansa (ainakin tällaiselle täysin koiriin hurahtaneelle), mutta välillä täytyy sanoa että turhauttaa.

 

Poikien painia pellolla.

Olen kuvitellut olevani ihan kohtuullisen hyvä koirien kanssa. Että osaan kouluttaa hyvin käyttäytyvän, yhteiskuntakelpoisen koiran. Olen jopa käynyt eläinkouluttaja kurssin vuosi sitten sekä tietysti lukenut paljon kirjallisuutta koirista ja niiden kouluttamisesta. Lapsena kävin 4H dogsitter kurssin ja ulkoilutin kaikki lähialueen koirat. Kuitenkin kun lähden kahden koiran kanssa remmilenkille, kokoajan ovat hihnat solmussa, toinen vetää toiseen suuntaan ja toinen toiseen ja Themba puhisee ja haukkuu vastaantulijoille. NOLOA. Sitten taas kun käytän koirat erikseen remmilenkeillä, kaikki ongelmat ovat poissa. Aiko ei ole koskaan vetänyt hihnassa, ja tuntuukin että se vain ei halua päästää Thembaa edelleen tai muuten vain ärsyyntyy pikkuveljen kohelluksesta että alkaa itsekin vetää ja koheltaa. Tai sitten joukossa tyhmyys tiivistyy, kuten sanotaan. Themba ei kohella läheskään yhtä paljon kun se on yksin. Ja muutenkin yhteen koiraan on helpompi keskittyä kerrallaan.

Aikon kanssa on aina niin helppoa käydä lenkeillä. Se osaa kulkea hihnassa kauniisti. Luotan koiraan ja voin päästää sen vapaaksi heti kun pääsemme kauemmaksi liikenteestä, jollekin syrjäiselle hiekkatielle tai polulle. Jos vastaan tulee toinen koira, kutsun Aikon luokseni ja se tulee. Ainakin tähän asti on aina tullut. (kopkop) :-)

Themban kanssa on vielä treenattavaa, mutta remmilenkit sujuvat senkin kanssa paremmin yksin, ilman Aikoa. Tempulla on edelleen paha tapa puhista ja haukkua joillekin vastaan tuleville. Varsinkin pimeällä. Kai se on vain pennun epävarmuutta? Myönnän, että olen itsekin usein luonut paheksuvia katseita vastaan tuleviin räksyttäviin koiriin ja miettinyt mielessäni, että mikseivät nuo koiranomistajat pistä koiraansa kuriin. Silloin minulla oli vain Aiko, joka ei koskaan hauku. Nyt olen itse samassa jamassa. :-D Vaikka minun silmissäni Themba on edelleen pikkupentu, monet vastaantulijat eivät nää sitä enää pentuna. Poika on reilu 4kk ja n. 19kg. Kuitenkin kun olen pojan kanssa kahdestaan lenkillä, ehdin keskittyä ongelmaan. Nykyään en lähde lenkille ilman vinkulelua. Aluksi sain Themban huomion takaisin itseeni hyvin vain kutsumalla sitä nimeltä ja heti palkkaamalla sen herkulla, mutta nykyään se vaatii useimmiten vinkulelun. Olen myös alkanut käyttämään sitä ennaltaehkäisevästi; kun näen että sieltä on tulossa koira vastaan, otan lelun taskusta ja leikitän Thembaa koko matkan aina vastaantulijan kohdalle ja siitä ohi. Se on toiminut hyvin, Themba on ollut niin innoissaan lelusta ettei ole pahemmin ehtinyt kiinnittää huomiota toiseen koiraan. Pitää vain jaksaa jatkaa harjoituksia!

Themba vetää hihnassa välillä, mutta sen olen saanut hyvin kuriin yksinkertaisesti pysähtymällä joka kerta kun hihna kiristyy. Kun hihna löystyy ja Themba kääntyy katsomaan minua, matka jatkuu. Se tuntui aluksi todella turhauttavalta, mutta kymmenien ellei satojen toistojen jälkeen huomaan selvästi että Temppu tajuaa mistä on kyse. Se pysähtyy tai hidastaa jo itse, kun hihna kiristyy. Hienoa!!
Eiväthän nämä mitään isoja ongelmia ole, mutta häiritsevät minua silti. Ja tuohon Themban haukkumiseen on hyvä puuttua ajoissa, pentua on paljon helpompi käsitellä kun 45 kiloista aikuista. :-)

 

 

Kävimme tänään taas koirien kanssa uimassa, tällä kertaa Helsingin koirauimalassa. Themballa meni oikein hyvin! Sillä oli pari todella hyvää uimapätkää, ilman että poika alkoi "keulimaan". :-) Uimaopettaja kehui että Themballa on hyvä asenne uimiseen, sitä tietysti vähän jännittää muttei kuitenkaan pelota mennä veteen.

Poikien riehaa pellolla.

Thembaa väsyttää. :-)

... Ja Aikoa myös.

Jaa että tännekö pitäisi itsekin vielä mahtua nukkumaan? :-)

 

 

Voi miten haluaisin kunnon kameran. Nykyinen digikamerani ei vain yksinkertaisesti pysy poikien vauhdissa mukana. Olisi kiva saada tarkkoja kuvia. Ehkä joulupukki toisi minulle sellaisen..? :-)