Pentukuumetta

Meille on tulossa pentu!! Nyt kun olen nähnyt pennut ja maksanut varausmaksun, se alkaa jo tuntua todelta.
Eli kyseessä on rhodesian ridgeback urospentu, jota kävimme tänään ensimmäistä kertaa katsomassa. Pennusta on haaveiltu jo pitkään. Kävin läpi useita eri rhodesiankoira kasvattajia ennen kun päädyin Vastakarva Kennelin sivuille. Siellä oli upea pentue suunnitteilla, vanhemmat ovat mahtavia ja kasvattaja on todella mukava ja asiansa osaava. Kävimme tapaamassa kasvattajaa kun emo oli viimeisillään tiineenä. Emolla on todella ihana luonne, puhumattakaan kauniista ulkonäöstä. Isää en ole nähnyt livenä (kun asuu Tsekeissä) mutta olen nähnyt paljon kuvia ja kuullut siitä paljon hyvää. Upea uros, toivottavasti pentu perii isänsä komean ulkonäön. :-)

Pennut syntyivät 11.8, eli ne ovat nyt 2,5 viikkoisia. Vielä pitäisi malttaa odottaa lokakuun alkuun ennen kun pennun saa kotiin! :-)

Pötkäleet syömässä.

Itse ihastuin tähän vaaleaan urospentuun. Mutta katsotaan nyt mikä pentu meille lopulta tulee, kaikkihan ne ovat niin suloisia!

Täydellä vatsalla on hyvä ottaa päikkärit.

Ihana ruttukuono.

Mitkä tassut! <3

Vasikkasaari

Lähdimme kavereiden kanssa viettämään aurinkoista päivää Espoon Vasikkasaareen. Aiko tuli tietysti mukaan. Päivä oli Aikolle pitkä mutta toivottavasti myös mukava. :-)

Saimme autokyydin satamaan, josta matka jatkui lautalla. Vietimme päivän mölkkyä, frisbeenheittoa, tikanheittoa yms. pelejä pelaillen. Pelien ajan Aiko otti aurinkoa nurmikolla. Sille oli laitettu peitto puun varjoon, mutta eihän se kelvannut, kun piti saada brunaa! :-) Pelien jälkeen kävimme Aikon kanssa pienellä kävelyllä ja uimassa. Sitten vielä makkaranpaistoa (Aiko sai myös osansa) ennen kotimatkaa. Mukava paikka tuo Vasikkasaari, sieltä löytyy grillikatokset, lentopallokentät, lasten leikkikentät, kahvilat, uimarannat ja kunnon vessat. Voisi mennä toistekin!

Saaresta palattiin lautalla, jonka jälkeen oli kotimatka edessä. Ensin hyppäsimme bussiin joka toi meidät Kamppiin, ja sieltä kävelimme läpi hurjan Helsingin keskustan rautatieasemalle. Tämä oli Aikon ensimmäinen kerta keskustassa, eikä poikaa tuntunut ollenkaan häiritsevän kaupungin hälinä. Hienoa, vaikka tämän melkein jo tiesinkin. :-) Sitten vain junalla kotiin ja iltapalalle, minkä jälkeen pitkästä päivästä uupunut koiraherra nukahti nopeasti sohvalle. <3

Näimme rannalla joutsenia. Aiko olisi halunnut tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta, mutta joutsenet sähisivät Aikolle siihen malliin, että pidin pojan visusti hyvän välimatkan päässä. :-)

Mölkyn lahjomaton tuomari. Okei, no ehkä nakilla voisikin olla lahjottavissa.

Aiko The Auringonpalvoja

Reppu selässä

Hankin Aikolle repun! Kyseinen Kurgon reppu löytyi Mustista ja Mirristä. Nyt aloitamme lenkkien tekemisen reppu selässä pari kertaa viikossa. Aikoa ei tunnu häiritsevän reppu ollenkaan, vaikka varmaan tuntuukin hieman hassulle kävellä painojen kanssa. Laitoin molemmille puolille reppuun pienet puolen litran limupullot, jotka täytin vedellä. Myöhemmin voimme hieman lisätä painoja. Luulisi näiden lenkkien saavan pojasta hieman ylimääräisiä energioita pois ja muutenkin hyvää pientä treeniä herralle. :-)

Ihana Elmo!

Vanhempani ottivat ihanan villakoiranpennun, joka sai nimekseen Elmo. Kävimme Aikon kanssa tänään pentua tapaamassa. Matkustimme sinne ja takaisin junalla, sillä viime junailusta oli jo kulunut jonkin aikaa. Aiko matkustaa junassa hienosti, mutta aina silloin tällöin on hyvä pitää taitoja yllä. :-)

 

Elmo on 10 viikkoinen innokas, rohkea poika ja virtaa täynnä! Tämä oli poikien toinen tapaaminen ja meni yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin, ellei jopa paremmin. Ensimmäisellä kerralla Elmoa hieman jännitti ja pojat tapasivat ensin aidan takaa, jonka jälkeen pääsivat tutustumaan paremmin niin, että Aiko oli koko ajan lyhyessä hihnassa. Aiko on maailman kiltein ja herttaisin koira, mutta hieman riehakas joten halusimme olla varovaisia. Jo pelkästään poikien kokoero on niin valtava! Tiukan valvonnan alaisina pojat pääsivat tällä kertaa jo vapaasti juoksentelemaan pihalla. Elmoa ei tuntunut jännittävän tällä kertaa juuri ollenkaan, se oli erittäin kiinnostunut Aikosta ja olisi niiin mielellään leikkinyt sen kanssa hieman! Aiko tuntui kuitenkin olevan enemmän kiinnostunut taskussani olevista herkuista kuin pennusta. :-)

 

Ihana Elmo!

Rauhoitu, kakara!

 

Rasittava ipana...

 

Tai no, onhan se aika suloinen..

 

 

Auta äiskä, se hyökkää!

 

Elmon piti päästä haistelemaan kaikki samat puskat kun Aiko :-)

 

 

Mitä sä teet?

 

 

 

Pusu

 

 

Söpöläiset

 

Huh mitkä naskali hampaat..

 

 

 

 

 

 

Antaudun!

 

Aiko taisi saada uuden ystävän.

 

Kaverukset.

Lopulta kun pääsimme kotiin, Aiko pääsi omalle paikalleen sohvalle lepäämään hurjan "koettelemuksen" jälkeen.

 

Olipa rankkaa hommaa tuo pennun vahtiminen!

Reissussa

Lähdimme tänä viikonloppuna Lappeenrantaan käymään poikaystäväni vanhemmilla ja hänen mummonsa 95 -vuotis syntymäpäivillä. Siellä vierähti lauantai päivä, jonka jälkeen lähdimme iltaa viettämään poikaystäväni pikkuserkkujen mökille. Aiko nautti kun sai juosta vapaana metsässä. Suuri vesipetomme tuli tietysti mukanamme uimaan ja saunomaan. Harvoin olen kuullut saunovista koirista, mutta meillä on tällainen! Aiko kiipeää ylimmälle lauteelle ja istuu siinä silmät kiinni kun heitetään löylyä. :-) Pitkiä aikoja emme anna pojan saunoa, kun pelkään että se saa lämpöhalvauksen. Välillä tuntuu ettei Aikolla ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa mitä tulee saunomiseen ja auringon ottamiseen. Vaikka se kuinka läähättää ja turkki tuntuu kuumalta niin pois saunasta tai varjoon ei millään haluaisi mennä. :-)



Aikolla on ollut hieman matkapahoinvointia, joten kävimme apteekista hakemassa sille pahoinvointipillerit. Apteekkari tarkisti jostain vihkosestaan mitä pahoinvointilääkettä koirille voi antaa ja ojensi meille sitten Postafen 25mg pillerit. Hyvin tuntui toimivan, ei ollut enää läähätystä, lipomista ja yökkäilyä matkalla.
Aiko on mukavaa matkaseuraa, sen kanssa on helppo ja mukava mennä mihin vain!
 

Autoilu on rankkaa :-)

Mummolassa pötköttelyä

Omaan petiin on aina hyvä käydä nukkumaan!

Jaloissa pyörimässä. Pitäähän jonkun tarkistaa, ettei vain keneltäkään tipu ruokaa maahan!

 

Maaseudun rauhaa.

Aiko halusi ottaa lempilelunsa mukaan lenkille. Ainut lelu, joka on kestänyt jopa Aikon rajut leikit!

..Ja lelusta Aiko piti tiukasti kiinni koko lenkin ajan, ettei se vain hukkuisi!

..Pelloilla oli ihanaa juoksennella! Vain pää näkyy :-)