Sisko kylässä

Themban sisko Minni tuli minulle viikonlopuksi hoitoon. Ihana, kiltti tyttö! Samalla vein sen Mäntsälään näyttelyihin. Ja kyllä kannatti, sillä Minni menestyi upeasti ja sai ensimmäisen sertinsä! Themba oli EH, eli ihan ok meni. Kaiken kaikkiaan mukava, aurinkoinen päivä näyttelyissä, vaikka pitkä olikin.
Ja olipa mukava saada Minni hoitoon, se on niin ihana tyttö!! <3 Huomasin kuitenkin, etten kyllä itse olisi vielä valmis kolmannen koiran ottamiseen.. Vaikka hyvinhän se meni, mutta kahdessakin on jo riittävästi töitä! :-)

Koko porukka ottaa rennosti, isäntä myös.

Hieno Minni pokaalisaaliinsa kanssa! :-)

Themba kasvattajansa esittämänä vasemmalla, oikealla velipoika Pablo.

Themba

Sujuuhan se kolmenkin kanssa. :-)

Sisko ja veli.

Kolmikko.

Pitkän näyttelypäivän jälkeen herkkuluu on ansaittu.

.. Minkä jälkeen on hyvä käydä sohvalle nukkumaan.

Retkipäivä saaristossa

Thembakin innostui noutamaan keppiä vedestä!

 Pääsimme lähtemään mökille pariksi päivää. Themban tassukin on jo niin hyvin parantunut että senkin uskalsi päästää uimaan (suoja jalassa kylläkin). Ja sehän oikein innostui! Tätä ennen se ei ole oikein innostunut luonnonvesissä uimisesta (vai onko vesi vain ollut liian kylmää sen mielestä), mutta nyt siitä kuoriutui oikea vesipeto. Kävimme ensin Sandössä uittamassa koiria ja syömässä eväitä, ja sen jälkeen kävimme limppareilla Högsårassa sijaitsevassa Farmors Caféssa. Jos joku etsii Turun saaristosta koiraystävällistä, tunnelmallista kahvilaa niin tuota paikkaa voin suositella. Kahvilan vieressä oli lisäksi kaneja ja lampaita, jotka olivat poikien mielestä tietenkin super kiinnostavia ja ihmeellisiä.

Kyllä kelpasi mökkeillä näin hienolla ilmalla! Poikia sai välillä oikein patistaa varjoon, kun sellaisia auringon palvojia ovat. :-)

Isäntä heittää keppiä pojille. Valmiina, paikoillanne...

...Nouda!

Sandö

Sandön tunnusmerkki on saaren pääty, joka kapenee kapenemistaan
kunnes on enää vain pieni polku keskellä merta. Veneellä tulijan näkökulmasta
näyttää ihan siltä, kun päädyssä seisova henkilö seisoisi keskellä merta veden päällä. :-)

Sandö

Uimisen riemua!

Pojat nauttivat auringosta sillä välin kun omistajat nauttivat piknik -eväitä.

Högsåran ranta. Harmi etten tajunnut ottaa kahvilasta kuvia!

Kesälomaa odotellessa



Aikon kaunis emo Dana.

Kävimme viime sunnuntaina Orimattilassa sukuloimassa. Tai siis Aikon sisaruksia ja emoa tapaamassa. :-) Tästä on kehittynyt jokavuotinen perinne, jonka Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kapellimestari Sari jaksaa aina järjestää meille pennunomistajille. Tai no eiväthän nämä enää niin kovin pentuja ole. :-) Minä unohdin taas kameran kotiin, mutta onneksi puhelimella sai räpsittyä edes pari kuvaa ennen kun siitäkin loppui akku.

Sattuipa meille ihana päivä. Minäkin sain kesän ensimmäiset rusketusrajat.

Pentusia ei paikalle kovin montaa päässyt, vain 1 sisko ja 1 veli Aikon lisäksi. Ja äidistään Aiko oli taas aivan innoissaan, kuten aina! Aiko vietti elämästä ensimmäiset 7kk melko tiiviisti emonsa kanssa, mistä varmasti johtuukin näiden kahden läheisempi suhde.





Aiko ja ihana mamma!

Myös pikkuveikka pääsi mukaan. Themba vaanii kuvassa kärpästä.



Aiko ja äiti.

 

Muutto alkaa olla vihdoin jo paketissa ja koirat ovat sopeutuneet hyvin. Themba mokoma on vain alkanut vähän turhankin siistiksi pojaksi, nimittäin se ei mielellään tekisi tarpeitaan omalle takapihalle.  Olin niin toivonut että ne edes pissat tekisivät sinne ja helpottaisivat tämän aamu-unisen koiranomistajan aamuja. Tietenkin siis koiria käytän aamulenkillä myös, ei vain olisi niin kiire lähteä jos Thembakin osaisi tehdä suurimmat hätänsä takapihalle.

Olen metsästänyt hyviä, isoja ulkoilutossuja Themballe siitä lähtien kun se tassunsa loukkasi, ja kieltämättä ei ollut helppoa. Melkein missään eläinkaupassa ei ollut riittävän isoja kokoja, kunnes eksyin Hööksin sivuille. Lähdin sitten ihan koiran kanssa käymään ja kaksikin potentiaalista vaihtoehtoa löytyi. Eikä ollut edes pahan hintainen! Kyllä nyt helpottaa huomattavasti tämä ulkoilu kun voi vaan vetäistä tossun jalkaan eikä tarvitse pelata siteillä. :-)

Haavan paranemisesta sen verran, että alku näytti lupaavalta, mutta nyt olen taas huolissani. Themba oli kerran yksin jäätyään repinyt siteen pois ja nyppinyt suurimman osan tikeistä pois. Aluksi haava näytti tästä huolimatta siistiltä, mutta nyt se hieman repsottaa. Tikkien poisto olisi tällä viikolla, ja vaikkei siellä mitään poistettavaa enää olekaan ajattelin silti viedä Themban sinne näytille, että eläinlääkäri voi sanoa mielipiteensä. Toivottavasti jalka paranisi pian!

Ja minulla alkaa huomenna loma!! :-)

 

Themban hieno uusi tossu ulkoiluun, joka pysyy!!!

mamman reppana

Ei yhtä ilman kahta, vai kahta ilman kolmatta vai miten se meni...

Tikit paikoillaan.

Juuri kun Aikon jalka oli ehtinyt kunnolla parantua oli seuraavana tassuaan repimässä Themba. Tällä kertaa kävi vain hieman pahemmin ja jouduin lähteä myöhään eilen illalla kiikuttamaan pientä poikaa päivystävälle eläinlääkärille.
Pojat olivat leikkimässä takapihalla (kyllä, meillä on nykyään takapiha!) kun itse olin sisällä siivoamassa. Takaovi oli auki. Yhtäkkiä Aiko pelmahtaa ovista sisälle ja tulee viereeni istumaan merkillisen kauhistunut ilme naamallaan; "En se minä ollut". Ihmettelin hetken Aikon omituista käytöstä mutta jatkoin siivoamista, ajattelin, että tästä muutosta se varmaan vain johtuu. Sitten Themba tuli sisälle, tassu verta vuotavana. Juuri moppaamani lattia täyttyi verisistä tassunjäljistä. Kohdennettuani haavan paikan kauhistuin, sillä toisen etutassun ulommaisen varpaan antura melkein roikkui irti enää nahkan varassa. Soitin äkkiä ystäväni kuskiksi ja lähdimme viemään Thembaa paikattavaksi.




Themba raukka vielä taju kankaalla operaation jälkeen.

Rassukka sai 5 tikkiä + anturan "sisälle" ommeltiin 3 tikkiä. Paikkaus tehtiin vahvan rauhoituksen ja paikallispuudutuksen avulla. Themba nukahti syliini minun vollotaessa. Oli todella sydäntä riipivää nähdä miten Themballa alkoi ensin silmät lupsua, kieli roikkua, sitten jalat tärisivät ja lihakset kramppasivat kun poika ei millään meinannut antautua rauhoittavan voimalle. Oli kiva kun pääsimme seuraamaan operaatiota ja silittelemään Thembaa, vaikka olinkin kyynelissä melkein koko ajan. Hassua, sehän oli vain rauhoitettu, mutta kai se jotenkin aina muistuttaa siitä kun lemmikki lähtee viimeiselle matkalleen...



Mamman sylissä heräilemässä.

Noh, onneksi Themba on toipunut hyvin. Heti herättyään se oli taas oma pusutteleva itsensä. Tietysti meno oli melko haparaa aluksi, ja heti kotiinpäästyään se sammahti olkkarin matolle, mutta myöhemmin yöllä se jo kömpi sänkyyn viereeni nukkumaan. Tikkien poisto on kahden viikon kuluttua, ja siihen saakka meidän pitäisi käyttää kauluria, mutta se ei taida onnistua. Themba raukka menee aivan paniikkiin kun edes yritän pukea sille sitä. Onneksi se on kuitenkin antanut siteen olla rauhassa, ja varmuuden vuoksi suihkutin sen vielä täyteen pahanmakuista suihketta. Riehua ei saa, ja liikuntakin on nyt ihan minimissään jotta tassu saisi parantua rauhassa.

Tutkiskelin takapihaani ihmeissäni, mikä kumma siellä voi saada tuollaisen haavan koiran tassuun. Sitten huomasin suihkulähteessä jotain ylimääräistä. Suihkulähdettä kiertää ohueksi leikatut koristekivet, joista yksi oli jotenkin lentänyt suihkulähteeseen. Joku siitä oli mennyt vauhdilla yli, ja veikkaan että tämä joku oli Themba, repäisten samalla tassunsa terävään kiveen. Voin kertoa että kivet lähtivät heti roskikseen. Eipä tullut mieleenkään että ne olisivat voineet olla vaarallisia.

Niin joo, olemme tosiaan muuttaneet Vantaalle ihanaan pieneen rivitaloon, jossa koirilla on oma aidattu piha. Melkein tuntuu kuin asuisi maalla. :-)

P.s Themban paino päivitys 40,8kg

Tänä aamuna jo pirteänä takapihalla. Ja miehekäs sideharso on oltava, tottakai!