Vanhempani ottivat ihanan villakoiranpennun, joka sai nimekseen Elmo. Kävimme Aikon kanssa tänään pentua tapaamassa. Matkustimme sinne ja takaisin junalla, sillä viime junailusta oli jo kulunut jonkin aikaa. Aiko matkustaa junassa hienosti, mutta aina silloin tällöin on hyvä pitää taitoja yllä. :-)
Elmo on 10 viikkoinen innokas, rohkea poika ja virtaa täynnä! Tämä oli poikien toinen tapaaminen ja meni yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin, ellei jopa paremmin. Ensimmäisellä kerralla Elmoa hieman jännitti ja pojat tapasivat ensin aidan takaa, jonka jälkeen pääsivat tutustumaan paremmin niin, että Aiko oli koko ajan lyhyessä hihnassa. Aiko on maailman kiltein ja herttaisin koira, mutta hieman riehakas joten halusimme olla varovaisia. Jo pelkästään poikien kokoero on niin valtava! Tiukan valvonnan alaisina pojat pääsivat tällä kertaa jo vapaasti juoksentelemaan pihalla. Elmoa ei tuntunut jännittävän tällä kertaa juuri ollenkaan, se oli erittäin kiinnostunut Aikosta ja olisi niiin mielellään leikkinyt sen kanssa hieman! Aiko tuntui kuitenkin olevan enemmän kiinnostunut taskussani olevista herkuista kuin pennusta. :-)
Ihana Elmo!
Rauhoitu, kakara!
Rasittava ipana...
Tai no, onhan se aika suloinen..
Auta äiskä, se hyökkää!
Elmon piti päästä haistelemaan kaikki samat puskat kun Aiko :-)
Mitä sä teet?
Pusu
Söpöläiset
Huh mitkä naskali hampaat..
Antaudun!
Aiko taisi saada uuden ystävän.
Kaverukset.
Lopulta kun pääsimme kotiin, Aiko pääsi omalle paikalleen sohvalle lepäämään hurjan "koettelemuksen" jälkeen.
Olipa rankkaa hommaa tuo pennun vahtiminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti